Substanssiosaamisesta

Opettajana oma substanssiosaaminen ja sen ylläpitäminen on erittäin tärkeää. Blogin pitäminen ja muiden blogien lukeminen on substanssiosaamisen kannalta oikein hyödyllistä, koska näin voi saada kullanarvoista tietoa muilta ja ehkä hyödyllistä palautetta omasta osaamisestaan.
http://taivaanrannantaiteilija.blogspot.fi/2012_07_01_archive.html
Selattuani blogilistaa löysin melkein samannimisen blogin kuin itselläni. Löysin paljon samankaltaista ajattelua, kuin mitä itsekkin ajattelen ja hyvää tietoa minulle oudommasta taidemuodosta  vedic art. Siihen löytyy myös kursseja oulun alueelta.
http://www.eevahietava.fi/vedkurssit.html
Tämänkertainen postaukseni jää aika lyhyeksi, koska nettiyhteys pätkii kokoajan, johtunee varmaan eilisestä ukkosmyrskystä.

TKI-osaaminen ja kestävä kehitys

Minun TKI-osaaminen blogin kirjoittamisessa tulee esille niin, että joudun havainnoimaan ja arvioimaan omaa osaamistani ja sitä edistävien tekijöiden toteutumista oppimistilanteessa. Tällöin voin opettaa edelleen omille opiskelijoilleni sen mitä itse olen oppinut.

Bloggaamisessa TKI-osaaminen on koulutuksen kehittämistä, eli jos suunnittelen blogia opetuskäyttöön ja omalla blogikirjoittamisella koulutan itseäni tällä osaamisalueella. Samalla informaatiolukutaitoni kehittyy ja joudun hakemaan tietoa erilaisista lähteistä.

Oman oppilaitoksen TKI-tavoitteet ovat määritelty niin, että koulullamme toimivan Oj-tiimin tavoitteena on osoittaa oppilaitoksen toiminnan suunta, painopistealueet ja etsiä uusia toimintamahdollisuuksia. Johtoryhmä määrittää toiminnan vastuut ja valtuudet. Johtoryhmä sitouttaa henkilöstön oppilaitoksen laadunkehittämiseen ja kannustaa henkilöstöä oppilaitoksen arvojen mukaiseen, asiakassuuntautuneeseen toimintaan ja elinikäiseen oppimiseen. Johtoryhmä vastaa organisaation ulkopuolelle tapahtuvasta viestittämisestä. Johtoryhmään kuuluvat osastojen johtajat sekä ohjaus- ja tukipalvelujen edustajat. Tarvittaessa kokouksiin osallistuu asiantuntijatiimien edustajia.

Muut toimintatiimit:  Työssäoppimistiimi, kestävä kehitys- ja ympäristötiimi, tietohallintatiimi, aikuiskoulutustiimi, ohjaus- ja tukipalvelutiimi.
Minä kuulun koulumme kestävän kehityksen tiimiin, koen että se on minulle luontevaa, koska entisöimme vanhoja huonekaluja ja kaikenlainen tuunaaminen on minun mielipuuhaa. Sisustajien verhoilukurssilla meillä oli painopisteenä kestävä kehitys ja opiskelijat hankkivat kankaita kirpputoreilta, ullakoilta ja mummojen liinavaatekaapista ja niistä sitten ompelimme uutta sisustustuotetta. Olen suunnitellut alkavani pitää blogia tuunaamisesta ja olen löytänyt verkosta monia senkaltaisia blogeja. Voisin kuvata vaiheittain omia tuunauksia ja opiskelijat, sekä kuka vaan voisi hyötyä niistä ja saada ideoita. Alla pari linkkiä samankaltaisista blogeista.
http://pariovea.blogspot.fi/
 http://nohomewithoutyou.blogspot.fi/

Ohjaaminen verkossa

Ohjaaminen verkosta käsin on vaikeaa. Koen omassa opiskelussani hyvin vaikeaksi tehtävät, joihin on ohjeistus verkossa, koska niissä on niin paljon tulkinnan varaa. Ohjeistus tulisi olla niin tarkkaan määritelty kuin suinkin. Kaikki ihmiset tulkitsevat ohjeet erilailla, on helpompi keskustella kasvotusten ja kysyä kaikki askarruttavat asiat. Esimerkiksi nuissa kasvatustieteen opinnoissa en ymmärtänyt aina verkko-ohjeita ja minun täytyi soittaa tai sähköpostilla kysellä tarkennuksia. Ihminen, joka tekee verkkotehtäviä on itse sen asian kanssa jo niin tuttu, ettei ehkä hoksaa ajatella miten henkilö, joka ei tiedä asiasta mitään tulkitsee sen.
http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/metallituotemaalaus/ Edellisessä linkissä on ruiskumaalaukseen liittyvä tehtävä.  Numeroidut kuvat liitetään oikeisiin lauseisiin. Ohjeistus on vain "täytä taulukko" Kuvat ovat aika vaikeita, en saa itsekkään kaikkiin lauseisiin sopivia kuvia, mitenhän opiskelijat? Tietenkin helpottaa jos nämä on kertaalleen koulussa käyty läpi.
Verkossa ohjaaminen on kuitenkin avannut maailman monille sellaisille opiskelijoille, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta opiskella. Esimerkiksi tyttäreni ystävä sairastui vakavasti ja hän ei päässyt kouluun puoleen vuoteen. Hänelle järjestettiin tietokone kotiin ja hän pystyi mesen avulla olemaan mukana opetuksessa, harmi vaan, ettei kaikki opettajat aina muistaneet käynnistää videokeskustelua ja hän joutui monesti turhaan odottamaan kotona alkavaa oppituntia ja yrittään soittaa keskustelun avaamista :(
Luulempa, että verkossa opiskelu ei sovi useimmille, koska siihen täytyisi sitoutua niin, että siellä kotona tosiaan koneen ääressä opiskellaan. Itse en pysty keskittymään, kun lapset käyvät siinä samalla kysymässä jotain tms. Pitäisi olla ihan yksin, puhelin kiinni jne.
Olen oppinut näistä verkko-opiskelukokemuksista kuitenkin sen, että ne ovat tätä päivää ja niihin on perehdyttävä, koska muuten olen kohta pihalla, kuin lumiukko. Opettajan työssä on pakko olla kartalla uusien asioiden kanssa ja kehittää sen mukaan omaa osaamistaan.

Omasta oppimisprosessista...

Minun oppimisprosessini opettajan ammattiin lähti siitä, kun ensimmäisen kerran pääsin opettamaan koristemaalausta pikisaaren yksikköön. En ollut koskaan ennen toiminut opetustehtävässä ja minua jännitti suuresti, kuinka selviydyn tuosta hommasta. Suunnittelin opetusmateriaalit ja työtehtävät tarkkaan ja kun kurssi alkoi tuntui, että minulla ei olekkaan riittävästi suunnitelmaa, joten jouduin miettimään lisää tehtäviä koko kurssin ajan. Siinä tuli heti vastaan opetus numero yksi, aina täytyy olla paljon varasuunnitelmia takataskussa :) Teoriaopetuksessa oli todella vaikea määritellä kuinka paljon tarvitsee opetusmateriaalia määrätyn mittaiselle kurssille. Myöhemmin olen kehittänyt varalle aina jotain lisätehtävää tms. jotta ei tulisi tuollaista tilannetta, koska kaikki opiskelijat ovat erilaisia ja etenevät asioissa eri tahtiin.
Nyt kun olen ollut opetustehtävässä jo useita vuosia, olen oppinut suunnittelemaan tunnit niin, että materiaalit riittävät. Työkavereilta olen saanut todella paljon tukea ja he ovat opettaneet minulle kallisarvoisia vinkkejä, kuinka toimia.
Kun sitten lähdin kouluttaan itseäni minulla oli mielessä joitain asioita, mitkä tuntuivat yhä vaikeille, kuten arviointi -ja palautteen antaminen, oman esiintymisen epävarmuus ja eihän minulla ollut juurikaan tietoa teoreettisesti kasvatustieteen perusteista.
Tähän teoriapuoleen sain vastaukset, kun lähdin suorittaan avoimeen yliopistoon kasvatustieteen perusteet. Siellä opiskelu oli aluksi kyllä ihan hepreaa kaikkien termien yms..opettelu teki tiukkaa, mutta kyllä ne siinä kuitenkin alkoivat selkenemään, kun niitä jauhettiin. Yksi hyvä kirja jonka ostin tuolloin itselleni on Rinne, Kivirauma ja Lehtinen: Johdatus kasvatustieteisiin. Siinä on suhteellisen selkeästi kuvattu kasvatustieteen perusasioita. Eniten minua kiinnostavia asioita käsiteltiin kasvatuspsykologian-ja filosofian luennoilla ja niihin liittyvien kirjojen lukeminen oli mielenkiintoista.
Kun pääsin opiskelemaan tähän hoperyhmään http://www.oamk.fi/amok/ammatillinen_opettajankoulutus/hakijalle/opiskelumuodot/, minulla oli mielestäni jo aika hyvät eväät taskussa ja kaipasin opetusta käytännön tekemisistä, eli siitä kuinka monipuolisesti voisin suunnitella ja opiskelijoiden kanssa toteuttaa teoriatunteja. Siihen olen saanutkin paljon uusia ulottuvuuksia. Se kuinka meille on pidetty opetustunnit erilaisin opetusmenetelmin on avannut itselle uusia ulottuvuuksia. Erilaiset ryhmätyöskentelyt ja niiden merkitys oppimisen kannalta on selkiytynyt omassa oppimisprosessissa. Itsearviointi on myös auttanut tiedostamaan omia vahvuuksia, sekä ymmärtämään kuinka myös opiskelijan itsearviointi on tärkeää oppimisen kannalta. Esiintymistaidon tehtävät ovat valaneet itseluottamusta omaan tyyliini esiintyä.
Oppimisprosessini jatkuu, toivon tulevani joka päivä aina vähän viisaammaksi.

Voiko palautetta antaa ilman arviointia?

Viitaten  opettajani Janne Länsitien kysymyksiin arviointi-ja palauteosaamisesta blogien kommentoimisessa ja kommenntien saamisessa ja kuuluuko palaute ja arviointi yhteen vai pitäisikö ne erottaa jotenkin?
Mielestäni aina kun kommentoidaan jotakin, joudutaan ensin arvioimaan jollain lailla toisen kirjoittamaa tekstiä, joten kyllä arviointi ja palaute kulkevat käsikädessä. On tietenkin paljon erilaista arviointia, se miten blogitekstejä arvioidaan on erilaista arvioimista, kuin esimerkiksi jos arvioidaan opiskelijan tekemää näyttöä tai jotain muuta tuotosta.
Se millaisia kommentteja saa tai antaa määrittelee kuitenkin kuinka laadukasta palaute on ja onko siitä hyötyä oppimisprosessissa. Kaikista palautteista ei varmaan ole, mutta onhan hyvä saada omiin pohdintoihin toisenkin ihmisen näkökanta asiasta ja kyllähän se pistää pohdiskelemaan asiaa aina erikantilta.
Oppimisen kannalta palautteen saanti on erittäin tärkeää. Olen huomannut, että vaikka sitä on välillä vaikea antaa, niin kuitenkin pitäisi, koska se motivoi opiskelijaa. Huomaahan sen itsekkin, että varsinkin hyvä palaute tuo tunteen: onnistuin, olen hyvä tässä! Kun sain esiintymistaidon kurssilla hyvät palautteet, minun on heti helpompi esiintyä, tuntuu että osaan kyllä :) Negatiivisen palautteen antaminen taas täytyy tehdä hienovaraisesti ja sekin kyllä parhaassa tapauksessa motivoi tekemään asiat paremmin.

Blogin käyttäminen portfoliona

Olen miettinyt kuinka voin hyödyntää verkkoviestintää opiskelijoiden kanssa ja aiemmin jo oli kolleegan kanssa puhetta, että opiskelijat voisivat tuon kolmen opiskeluvuoden aikana kerätä kaiken tekemänsä portfolioksi esimerkiksi blogiin. Ongelmaksi koituu vaan se, että esimerkiksi kaikki pojat eivät ole niin innostuneita noista tekemisiensä kuvaamisista ja blogien kirjoittamisesta.
Mietinkin että tuo käytäntö tulisi aloittaa heti ensimmäisenä vuonna ja sen pitäisi tapahtua koulussa, eikä opiskelijoiden omalla ajalla. Kaikista töistä ja näytöistä alettaisiin ottamaan kuvat ja joka viikko olisi muutama tunti atk.ta, jotta he voisivat liittää kuvat blogiinsa ja kirjoittaa niistä, näin ehkä se kaikilla alkaisi sujua helpommin. Tähän käytäntöön vaan täytyisi saada kaikki opettajat innostumaan, jotta se toimisi.
Tämä helpottaisi suuresti arviointia kolmantena vuonna, koska nykyisin on siirrytty sanalliseen arviointiin http://www.starsoft.fi/public/?q=node/6666 ja väliarvosanoja ei anneta, niin tälläisestä portfoliosta olisi helppo tutkiskella opiskelijan tekemiä töitä ja palauttaa mieleen heidän oppimisprosessiaan, varsinkin, kun heillä on joka vuosi eri ryhmänohjaaja, niin ehkä se kolmannen vuoden ryhmänohjaaja ei tiedä kaikkea mitä vuosien aikana on tehty.
Valmistuttuaan opiskelija voisi käyttää portfolioaan esimerkiksi työhaastatteluissa, työnantaja näkisi millaista osaamista opiskelijalla on kertynyt kolmen vuoden aikana.
Lisäksi opiskelijalle olisi hyötyä portfoliosta, koska he voisivat kommentoida toistensa tekemisiä ja näin saisivat palautetta omista töistään. Se saattaisi motivoida niin, että opiskelija haluaisi päästä mahdollisimman hyviin lopputuloksiin tekemiensä maalaus-ja sisustustöiden kanssa, jotta saisi hyviä palautteita.

Äänikin on sielun peili

Esiintymistaidon kurssilla kaikkien täytyi tehdä esitelmä jostakin esiintymistaitoon olennaisesti liittyvästä osa-alueesta ja minä valitsin äänen. Valintaani vaikutti juuri se, mitä edellisessä postauksessani jo pohdin, verkkoviestinnässä tuo ääni jää useimmiten kokonaan pois ja siksi esitettävällä  asialla on hyvin paljon tulkinnanvaraa, koska tunteet jäävät pois äänen mukana.
Luin Mari Aulangon kirjan: Rohkeasti puhumaan, luonteva esiintyminen.
Siinä sanotaan, että parhaimmillaan ääni tukee ja myötäilee sanoman perillemenoa. Asiaa voidaan tuoda tarkemmin esille käyttämällä äänen painotusta ja hidastusta. Myös äänen voimakkuutta ja nopeutta voidaan käyttää tehosteena. Nämä ovat siis äänen tehokeinoja jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään: Tunteen tehokeinot, joihin voisi, mutta ei saa vaikuttaa, vaan niiden on annettava syntyä intuitiivisesti eläytymisen kautta ja älylliset eli tietoiset tehokeinot, joihin voi vaikuttaa sisällön analysoinnin avulla.
Tänä verkkoviestinnän aikakautena ainoastaan hymiöillä kuvataan sitä tunnetilaa ja kaikki muut äänen tehokeinot jäävät, voidaan ainoastaan käyttää näitä tietoisia tehokeinoja.
Mietin että onko meistä "jörösuomalaisista" sitten tullut aktiivisimpia vuorovaikutuksen suhteen näin verkkoviestinnän aikana, luultavasti on, sillä kaikilla on ainakin facebook ja siellä paljon kavereita, joiden kanssa ei muuten tulisi koskaan soiteltua ja jos näkee esim. kaupassa, niin sanotaan vaan terve ja ei muuta. Sitten kuitenkin facebookissa kirjoitellaan kommentteja toisille.
Tämän vuoksi itse pidän tärkeänä olla vuorovaikutuksessa opiskelijoiden ja esim. työelämän edustajien kanssa kasvotusten ja puhelimessa, eikä vaan esim.sähköpostin välityksellä. Opiskelijoille olen opettanut, että työhaku tulisi tapahtua soittamalla tai käymällä haettavassa paikassa, jotta ihminen saisi oikeamman kuvan sinusta. Mielestäni ihmisen täytyy saada "kasvot" henkilölle, tällöin lupauksetkin on pidettävä, kun muistaa keskustelun, muutoin sähköpostihenkilö on helppo unohtaa...

Vuorovaikutusosaaminen

Itsearviointikaavakkeissa sanotaan, että vuorovaikutusosaamisen perusedellytyksiä ovat, että osaa kehittää ja analysoida tarvittavia puheviestintävalmiuksia ja vuorovaikutusosaamista. Muokata ja suunnitella omaa tyyliään esiintyä vakuuttavasti, mielenkiintoisesti  ja ymmärrettävästi. Osaa arvioida omaa tyyliään ja antaa muiden esiintymisestä rakentavaa palautetta. Soveltaa tietoa puheviestinnän teorioista.  Osaa ottaa huomioon erilaiset ihmiset ja ihmisryhmät ja muokata omaa esiintymistään -ja asian esilletuomista sen mukaisesti, sekä hallita myös vuorovaikutuksen verkkoympäristössä.
Omassa työssäni koen, että vuorovaikutusosaaminen on sitä, että osaa esittää asiat mielenkiintoisella ja luonnollisella tavalla, jotta opiskelijat uskaltavat lähteä ottamaan kantaa asioihin. Jos puhutaan liian teoreettisillä termeillä opiskelijat vaivaantuvat ja eivät uskalla liittyä keskusteluun mukaan. Itse tykkään ottaa asioihin aina käytännöllisen puolen, koitan siis esittää asian jollain työelämään liittyvällä tavalla, jolloin opiskelija hoksaa asian ytimen ehkä paremmin ja se varmaan jää mieleenkin silloin hyvin.
Mielestäni on myös hyvin tärkeää osata olla hienovarainen, täytyy ottaa huomioon henkilöiden ikä, kansalaisuus, uskonto jne. ja puhutella sen mukaisesti, kuten Tarja Valkonen on väitöskirjassaan todennut:   Eettisten periaatteiden mukaan viestintä ei saisi vaarantaa viestintäsuhteita tai loukata viestinnän toisia osapuolia. http://www.kielijelppi.fi/puheviestinta/puheviestintaosaaminen
Verkossa tapahtuva vuorovaikutus on mielestäni muuttanut erittäin paljon ihmisten käyttäytymistä, ollaan suorasanaisempia, asioita on helppo kirjoittaa, mutta jos pitäisi sanoa sama asia kasvotusten, niin se ei onnistuisi. Mielestäni se on useinkin aika julmaa, kaikille voi sanoa kaikki mitä haluaa, vaikka sitten anonyyminä. Toisaalta verkkovuorovaikutus on myös tuonut paljon hyvää ihmisille, jotka muuten eivät puhu eikä pukahda.
Työssäni kun kirjoitan esim. wilmaan viestiä oppilaan vanhemmalle, joudun tarkkaan miettimään miten asian esitän, koska tulkintaa on niin monenlaista ja viestiä voidaan lukea monia kertoja ja samalla analysoida, että mitä ns. rivienvälissä halutaan sanoa. Puhelinsoitto oli eri juttu, kun asia puhuttiin heti selväksi ja siitä ei jäänyt mitään muuta kun mieleenpainuva osuus.Verkkokirjoittelussa et voi antaa äänen vaikuttaa asian ja esittämisen tyyliin, vaan teksti on ainoastaan sen ihmisen tulkinnan varassa, jolle se on kirjoitettu.