Maanantain mutinat

Kävimme tänään läpi tutkimus-, kehittämis-  ja innovaatio-osaamista, yrittäjyyttä ja oman oppilaitoksen kehittämistä. Tuo tki-osaaminen avautuikin siinä aamun keskusteluosuudessa hyvin ja tuli huomattua, että olen itsekkin ollut mukana oman työympäristön kehittämistyössä, kun suunnittelimme uusia koulutiloja.  Paljon tuli puheeksi opettajien työelämäosaamisen kehittäminen ja siihen tarkoitetut työelämäjaksot. Olen ollut työelämäjaksolla verhoiluliikkeessä ja se oli mielestäni todella mukava kokemus, lähtisin heti uudestaan, jos olisi mahdollisuus. Nuoret opettajat lähtevätkin useimmiten mielellään noille jaksoille, mutta ongelma onkin kai siinä miten saada vanhemmat opettajat innostumaan työelämäjaksoista, monelle voi olla aikamoinen kynnys lähteä monien vuosien jälkeen työmaailmaan ns. arvosteltavaksi, kun opettajanhan pitäisi olla ajantasalla kaikista työmaailman muutoksista. Siksipä mielestäni työelämäjaksot tulisi olla osana opettajan työtä määrätyin väliajoin läpi työvuosien.

Syysloman itsearviointipähkäilyä

Aloin tekeen itsearviointia, kun päätin, että syysloman joka päivä koitan saada yhden tehtyä. No kummasti kuitenkin se sivu vaihtui aina facebookiksi. Kuinka selviän noista kaikista aukikirjoituksista, kun on niin vaikea miettiä mitä niihin täytyy kirjoittaa ja mikä on niinsanotusti itsestäänselvää? Tarkoitan siis, että kuinkahan tarkkaan pitää runoilla oma osaaminen ja mitä jos joku olennainen asia jää laittamatta?? No nyt on onneksi syysloman ensimmäinen päivä vasta, jospa tämä lähtis tästä rullaamaan.

Mo-tehtäväni

Olemme edenneet opinnoissa jo 8 lähipäivään ja aiemmin on käyty läpi todella paljon asiaa. Työskentely on ryhmätyöpainotteista, mikä on hyvä, koska siinä on oppinut tuntemaan opiskelutovereita paremmin. Olen saanut opiskelumenetelmistä paljon hyviä vinkkejä omaan työhöni ja olenkin jo käyttänyt näitä ryhmätyömenetelmiä omien oppilaideni kanssa. Minun mikro-opetustehtäväni oli myös tällä viikolla ja aiheena oli esitellä jokin oman alan oppimisympäristö. Suunnittelin mielessäni aihetta ja oli aikeissa tehdä sen uusista koulutiloistamme Haukiputaalla, mutta sitten tein sen kuitenkin rakennustyömaasta. Pohdiskelin rakennustyömaata oppimisympäristönä, sen hyviä ja huonoja puolia. Kun tehtävän esittelyn aika koitti, niin minua jännitti aivan hullunlailla. Tuntui, että ääni värisee ja kädet tärisee, varsinkin kun esitys kuvattiin videokameralla ja enempää enää taannoisista ala-asteaikojen kärrynpyöristä mainitsematta en pidä kuvaamisesta. No tehtävä osoittautui kuitenkin hyväksi ja sain ihan päinvastaisia palautteita muilta opiskelijoilta esityksestäni ja olin ihmeissäni. Ilmeisesti se jännitys ei näy kuitenkaan päällepäin, vaikka itsellä on epävarma tunne. Kaikenkaikkiaan olen iloinen, että sain suoritettua tehtäväni kunnialla läpi ja kiitän opiskelutovereitani hyvästä palautteesta.