Pikkujoulumaanantain ikävä käänne

Eilen oli pitkästäaikaa koulupäivä. Kävimme läpi opetusharjoitteluasioita ja ajattelin, että voisin suorittaa sen näyttönä. Vielä on vaan paljon asioita auki sen näytön suhteen, mutta täytynee selvittää niitä tässä, kun ehtii Joulukiireiltä.
Meillä olisi ollut myös pikkujouluruokailu ravintola Haraldissa, mutta missasin sen, sillä kun pääsin koulusta, huomasin, että autooni oli murtauduttu. Sitä oli yritetty varastaa, mutta avain oli katkennut virtalukkoon ja se oli sitte jääny yritykseksi. Mulla menikin siinä sitten ilta kivasti odotellessa, kun miesystäväni ja hänen lukkoseppäystävänsä purkivat virtalukkoa. Olin parkkeerannut autoni koulun pihalle, joten kummastuttaa, että siitäkin joku olisi sen varastanut, keskellä päivää ja vielä ihme, että se olisi kelvannut jollekkin. Että semmonen maanantai :(

Työviikko takana

On tullut pidettyä viikko lomaa opekoulusta ja täytynyt keskittyä töissä opiskelijoiden huoliin ja murheisiin.  He ovat olleet aika paljon sijaisopettajilla tänä syksynä oman koulunkäyntini vuoksi. Täytyis saada kirjattua näyttöjen- ja kurssien arvioinnit Wilmaan ja muutenkin on ollut paljon taas kaikenlaista puuhaa ja järjestelyä. Avoimien ovien päivät, t-9 kisat ja joulujuhlahommelitkin jo alkaa painaa päälle, kaikenlaista hommaa tulee aina tämän opettajantyön kylkiäisinä. Mutta ei pidä valittaa, kiireen vuoksi aika kuluu tosi nopeaa ja joulun jälkeen kevätkin koittaa ihan hetkessä, jota miettiessä tuleekin mieleen, että miten ehtii saada kaikki nämä kouluhommelit siihen mennessä pakettiin...

HOPE- arviointijakson viimeinen päivä

Tänä aamuna oli mielenkiintoinen mikrotehtävä, jossa käsiteltiin kulttuurien välistä viestintää. Se avasi aika paljon tätä glopalisaatio-osaamisen aluetta ja tuli paljon asioita, joita en olisi osannut huomioida, kuten että, kulttuuri periytyy sosiaalisesti, eikä biologisesti. Sitä ei kyllä aina osaa ajatella niin, vaikka niinhän se todella on. Mielenkiintoinen huomio oli myös se, että maassa pitäisi toimia maan tavalla, eikä alkaa toimia oman kulttuurin tavoilla ja tehdessään virheen tukeutua oman tapakulttuurin taakse. Ihmettelen vaan, että miksi Suomessakin sitten aletaan rakentamaan eri kulttuurista tulleille omia "temppeleitä", kun paremminkin he voisivat vaan totutella elämään meidän tapojemme mukaisesti? No tästä voidaan varmaan olla montaa mieltä. Kolmas asia, joka jäi mieleen oli se, että kulttuurin ja kielen oppiminen kulkevat käsikädessä ja että opettaja on kulttuurintulkki erimaalaiselle opiskelijalle, niinhän se on, kun sitä alkaa noin ajattelemaan. Itselläni ei ole ollut vielä erimaalaista opiskelijaa, joten ei ole tarvinut paljoa perehtyä näihin asioihin. Tulevaisuudessa varmaan tulee kuitenkin olemaan muunkin maalaisia opiskelijoita, niin on hyvä näitäkin asioita pohdiskella ennakkoon.
HOPE-arviointijakson viimeinen päivä oli siis tänään ja kyllä huomasi, että kaikilla oli kiire saada arveluttavat tiedot opiskelujen etenemisestä. Itsellänikin meinas mennä taas asiat ihan solmuun, sillä aina kun luulee tietävänsä asioiden laidan, niin tulee joku uusi asia joka sotkee kuvion. No onneksi ne saatiin selvitettyä lopuksi ja nyt voi levollisin mielin alkaa tekeen itsearviointeja...noo siitä levollisuudesta ei kyllä ole ihan takeita.

Arvo-osaaminen ja eettisyys

Jouduin olemaan poissa koulupäiviltä tänään ja maanantaina, koska poikani on kovassa flunssassa. Katsoin optimasta eilisen materiaalin arvo-osaamiseen liittyen ja se oli mielenkiintoinen, harmittaa kun en päässyt paikalle.

”Ihminen haluaa olla rakastettu

  sen puuttuessa ihailtu

  sen puuttuessa pelätty

  sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.

Sielu jäätyy tyhjiössä ja haluaa olla kontaktissa

mihin hintaan hyvänsä.”

  Hjalmar Söderberg

Jo ensimmäisenä tuo mietelause alussa avasi paljon ja se on niin totta, kun seuraa noita nuoria ja niiden käyttäytymistä. Rakkaus on kaiken a ja o, jos sitä ei saa, niin yleensä se näkyy käyttäytymisessä. Kun näkee nuoren, jolla on huono itsetunto, hän ei rakasta itseään, ei edes usko olevansa arvokas tai onnistuvansa missään hyvin, silloin voi heti aavistella, että annetaanko hänelle rakkautta ja kannustusta? Saako hän sitä turvaa mitä tarvitsee? Monesti ehkä siellä kotona aikuinen ei ole saatavissa, on torjuva, oikukas ehkäpä pelätty, jolloin turvallista kiintymysmallia ei ole päässyt syntymään. Näihin taas voi olla monia syitä, aikuiset ovat aina töissä, alkoholismi, avioerot ja  erilaiset uudisperhemuodot jne.

Matti Brummerin " Oppiminen tapahtuu sylistä käsin" on mielestäni hyvin tiivistetty oppilaitoksen ja opettajan velvollisuudet, niin opettajana, kuin myös kasvattajana. Sulkeutunut opiskelija pitäisi rohkaisemalla saada avautumaan ja liittymään muiden joukkoon, hänen itseluottamuksensa pitäisi saada heräämään ja vahvistumaan. Kun näissä asioissa on onnistutaan, niin opiskelijan oma toiminta alkaa pikkuhiljaa korjaamaan loput ongelmat. Hän uskaltaa alkaa kokeileen asioita, eikä pelkää epäonnistumista niin paljon. Tuo voi olla hyvin paljon aikaa vievä prosessi.

Minulla oli kerran vastaavanlainen opiskelija ja hänen tilanteensa korjautui pikkuhiljaa, vasta kolmannella luokalla oltiin siinä pisteessä, mihin oltiin pyritty ja sitten koulu loppui, ikävä kyllä. Hän oli juuri päässyt luokkatovereiden kanssa kunnolla tutustuun ja oli saanut uskallusta tekemisiinsä. Me opettajat ihmettelimme hänen muutosprosessiaan, se oli huomattava. Hän avautui niinkuin kukka terälehti kerrallaan ja hyvin hitaasti. Toivon, että hänellä vahvistui myös toivo tulevasta ja prosessi jatkuisi yhä.

Ongelmaista pohdintaa...

Eilen oli monta tosi hyvää Mo-tehtävää, joissa käsiteltiin opiskelijoiden työssäoppimista, substanssiosaamisen ylläpitoa ja yhteistoiminnallista oppimista. Loppupäivästä kokeiltiin ongelmalähtöistä oppimista ( PBL= problem based learning) http://fi.wikipedia.org/wiki/Ongelmal%C3%A4ht%C3%B6inen_oppiminen ja täytyy sanoa, että meidän ryhmällä se ei oikeen lähtenyt käyntiin. Johtui varmaan loppupäivän väsymyksestä, kun aivot ei oikeen raksuttaneet. Oli hankaluutta löytää hyvä aihe, tai siis ongelma, jota lähdettäisiin pohtimaan. Lopuksi kun purettiin eri ryhmien tuotokset, niin tämän harjoituksen tarkoitus kuitenkin avautui ja myöhemmin olisi ollut jo mielessä monta hyvää aihetta..tai siis ongelmaa purettavaksi.

Maanantain mutinat

Kävimme tänään läpi tutkimus-, kehittämis-  ja innovaatio-osaamista, yrittäjyyttä ja oman oppilaitoksen kehittämistä. Tuo tki-osaaminen avautuikin siinä aamun keskusteluosuudessa hyvin ja tuli huomattua, että olen itsekkin ollut mukana oman työympäristön kehittämistyössä, kun suunnittelimme uusia koulutiloja.  Paljon tuli puheeksi opettajien työelämäosaamisen kehittäminen ja siihen tarkoitetut työelämäjaksot. Olen ollut työelämäjaksolla verhoiluliikkeessä ja se oli mielestäni todella mukava kokemus, lähtisin heti uudestaan, jos olisi mahdollisuus. Nuoret opettajat lähtevätkin useimmiten mielellään noille jaksoille, mutta ongelma onkin kai siinä miten saada vanhemmat opettajat innostumaan työelämäjaksoista, monelle voi olla aikamoinen kynnys lähteä monien vuosien jälkeen työmaailmaan ns. arvosteltavaksi, kun opettajanhan pitäisi olla ajantasalla kaikista työmaailman muutoksista. Siksipä mielestäni työelämäjaksot tulisi olla osana opettajan työtä määrätyin väliajoin läpi työvuosien.

Syysloman itsearviointipähkäilyä

Aloin tekeen itsearviointia, kun päätin, että syysloman joka päivä koitan saada yhden tehtyä. No kummasti kuitenkin se sivu vaihtui aina facebookiksi. Kuinka selviän noista kaikista aukikirjoituksista, kun on niin vaikea miettiä mitä niihin täytyy kirjoittaa ja mikä on niinsanotusti itsestäänselvää? Tarkoitan siis, että kuinkahan tarkkaan pitää runoilla oma osaaminen ja mitä jos joku olennainen asia jää laittamatta?? No nyt on onneksi syysloman ensimmäinen päivä vasta, jospa tämä lähtis tästä rullaamaan.

Mo-tehtäväni

Olemme edenneet opinnoissa jo 8 lähipäivään ja aiemmin on käyty läpi todella paljon asiaa. Työskentely on ryhmätyöpainotteista, mikä on hyvä, koska siinä on oppinut tuntemaan opiskelutovereita paremmin. Olen saanut opiskelumenetelmistä paljon hyviä vinkkejä omaan työhöni ja olenkin jo käyttänyt näitä ryhmätyömenetelmiä omien oppilaideni kanssa. Minun mikro-opetustehtäväni oli myös tällä viikolla ja aiheena oli esitellä jokin oman alan oppimisympäristö. Suunnittelin mielessäni aihetta ja oli aikeissa tehdä sen uusista koulutiloistamme Haukiputaalla, mutta sitten tein sen kuitenkin rakennustyömaasta. Pohdiskelin rakennustyömaata oppimisympäristönä, sen hyviä ja huonoja puolia. Kun tehtävän esittelyn aika koitti, niin minua jännitti aivan hullunlailla. Tuntui, että ääni värisee ja kädet tärisee, varsinkin kun esitys kuvattiin videokameralla ja enempää enää taannoisista ala-asteaikojen kärrynpyöristä mainitsematta en pidä kuvaamisesta. No tehtävä osoittautui kuitenkin hyväksi ja sain ihan päinvastaisia palautteita muilta opiskelijoilta esityksestäni ja olin ihmeissäni. Ilmeisesti se jännitys ei näy kuitenkaan päällepäin, vaikka itsellä on epävarma tunne. Kaikenkaikkiaan olen iloinen, että sain suoritettua tehtäväni kunnialla läpi ja kiitän opiskelutovereitani hyvästä palautteesta.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Työskentelen Osaon Haukiputaan yksikössä ja opetan maalareita ja sisustajia jo kuudetta vuotta. Ajatus opettajakouluun lähtemisestä tuli minulle ajankohtaiseksi keväällä 2010 ja kävinkin suorittaan kasvatustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa samana kesänä. http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/oulu/ Hain opettajakouluun viime talvena ja olin todella ihmeissäni, kun pääsin opiskelemaan, tunnen olevani etuoikeutettu. Olen kuullut niin monelta tuttavalta siitä, kuinka vaikeaa on päästä opiskelemaan opettajakorkeaan ja varsinkin Ouluun. http://www.oamk.fi/amok/

Ensimmäinen kurssi

Aloitin opinnot tänä syksynä käymällä ensimmäisen valinnaiskurssin: Päihdeongelmaiset nuoret ammatillisessa koulutuksessa.
 http://www.oamk.fi/amok/ammatillinen_opettajankoulutus/opiskelijalle/muut_opinnot/index.php?aika=12S13K&koodi=A125011
Halusin käydä kyseisen kurssin, koska aihe oli mielenkiintoinen ja vetäjänä olivat erityisopettaja Kari-pekka Tuhkala ja hänen vaimonsa Siikajoen nuorisokodista. Kari-Pekka on opettanut vuosia aikaisemmin täällä Martinniemessä tarkkailuluokkalaisia ja minunkin nuoruuden ystäviä kuuluu tuohon oppilasjoukkoon. Hän pitää useisiin entisiin oppiskelijoihinsa edelleen yhteyttä ja ihailen hänen työtapojaan hyvin paljon. Aiheessa käytiin läpi aikuisuuden varhaisesta puuttumisesta, päihdeongelmien eri muodoista, uudistuneesta lastensuojelulaista, jossa ilmoitusvelvollisuus on esimerkiksi muuttunut.
 http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutisia/2011/Sivut/lastensuojelulaki-ilmoitusvelvollisuus.aspx
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluntarve/lastensuojeluilmoitus/