Työviikko takana

On tullut pidettyä viikko lomaa opekoulusta ja täytynyt keskittyä töissä opiskelijoiden huoliin ja murheisiin.  He ovat olleet aika paljon sijaisopettajilla tänä syksynä oman koulunkäyntini vuoksi. Täytyis saada kirjattua näyttöjen- ja kurssien arvioinnit Wilmaan ja muutenkin on ollut paljon taas kaikenlaista puuhaa ja järjestelyä. Avoimien ovien päivät, t-9 kisat ja joulujuhlahommelitkin jo alkaa painaa päälle, kaikenlaista hommaa tulee aina tämän opettajantyön kylkiäisinä. Mutta ei pidä valittaa, kiireen vuoksi aika kuluu tosi nopeaa ja joulun jälkeen kevätkin koittaa ihan hetkessä, jota miettiessä tuleekin mieleen, että miten ehtii saada kaikki nämä kouluhommelit siihen mennessä pakettiin...

HOPE- arviointijakson viimeinen päivä

Tänä aamuna oli mielenkiintoinen mikrotehtävä, jossa käsiteltiin kulttuurien välistä viestintää. Se avasi aika paljon tätä glopalisaatio-osaamisen aluetta ja tuli paljon asioita, joita en olisi osannut huomioida, kuten että, kulttuuri periytyy sosiaalisesti, eikä biologisesti. Sitä ei kyllä aina osaa ajatella niin, vaikka niinhän se todella on. Mielenkiintoinen huomio oli myös se, että maassa pitäisi toimia maan tavalla, eikä alkaa toimia oman kulttuurin tavoilla ja tehdessään virheen tukeutua oman tapakulttuurin taakse. Ihmettelen vaan, että miksi Suomessakin sitten aletaan rakentamaan eri kulttuurista tulleille omia "temppeleitä", kun paremminkin he voisivat vaan totutella elämään meidän tapojemme mukaisesti? No tästä voidaan varmaan olla montaa mieltä. Kolmas asia, joka jäi mieleen oli se, että kulttuurin ja kielen oppiminen kulkevat käsikädessä ja että opettaja on kulttuurintulkki erimaalaiselle opiskelijalle, niinhän se on, kun sitä alkaa noin ajattelemaan. Itselläni ei ole ollut vielä erimaalaista opiskelijaa, joten ei ole tarvinut paljoa perehtyä näihin asioihin. Tulevaisuudessa varmaan tulee kuitenkin olemaan muunkin maalaisia opiskelijoita, niin on hyvä näitäkin asioita pohdiskella ennakkoon.
HOPE-arviointijakson viimeinen päivä oli siis tänään ja kyllä huomasi, että kaikilla oli kiire saada arveluttavat tiedot opiskelujen etenemisestä. Itsellänikin meinas mennä taas asiat ihan solmuun, sillä aina kun luulee tietävänsä asioiden laidan, niin tulee joku uusi asia joka sotkee kuvion. No onneksi ne saatiin selvitettyä lopuksi ja nyt voi levollisin mielin alkaa tekeen itsearviointeja...noo siitä levollisuudesta ei kyllä ole ihan takeita.

Arvo-osaaminen ja eettisyys

Jouduin olemaan poissa koulupäiviltä tänään ja maanantaina, koska poikani on kovassa flunssassa. Katsoin optimasta eilisen materiaalin arvo-osaamiseen liittyen ja se oli mielenkiintoinen, harmittaa kun en päässyt paikalle.

”Ihminen haluaa olla rakastettu

  sen puuttuessa ihailtu

  sen puuttuessa pelätty

  sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.

Sielu jäätyy tyhjiössä ja haluaa olla kontaktissa

mihin hintaan hyvänsä.”

  Hjalmar Söderberg

Jo ensimmäisenä tuo mietelause alussa avasi paljon ja se on niin totta, kun seuraa noita nuoria ja niiden käyttäytymistä. Rakkaus on kaiken a ja o, jos sitä ei saa, niin yleensä se näkyy käyttäytymisessä. Kun näkee nuoren, jolla on huono itsetunto, hän ei rakasta itseään, ei edes usko olevansa arvokas tai onnistuvansa missään hyvin, silloin voi heti aavistella, että annetaanko hänelle rakkautta ja kannustusta? Saako hän sitä turvaa mitä tarvitsee? Monesti ehkä siellä kotona aikuinen ei ole saatavissa, on torjuva, oikukas ehkäpä pelätty, jolloin turvallista kiintymysmallia ei ole päässyt syntymään. Näihin taas voi olla monia syitä, aikuiset ovat aina töissä, alkoholismi, avioerot ja  erilaiset uudisperhemuodot jne.

Matti Brummerin " Oppiminen tapahtuu sylistä käsin" on mielestäni hyvin tiivistetty oppilaitoksen ja opettajan velvollisuudet, niin opettajana, kuin myös kasvattajana. Sulkeutunut opiskelija pitäisi rohkaisemalla saada avautumaan ja liittymään muiden joukkoon, hänen itseluottamuksensa pitäisi saada heräämään ja vahvistumaan. Kun näissä asioissa on onnistutaan, niin opiskelijan oma toiminta alkaa pikkuhiljaa korjaamaan loput ongelmat. Hän uskaltaa alkaa kokeileen asioita, eikä pelkää epäonnistumista niin paljon. Tuo voi olla hyvin paljon aikaa vievä prosessi.

Minulla oli kerran vastaavanlainen opiskelija ja hänen tilanteensa korjautui pikkuhiljaa, vasta kolmannella luokalla oltiin siinä pisteessä, mihin oltiin pyritty ja sitten koulu loppui, ikävä kyllä. Hän oli juuri päässyt luokkatovereiden kanssa kunnolla tutustuun ja oli saanut uskallusta tekemisiinsä. Me opettajat ihmettelimme hänen muutosprosessiaan, se oli huomattava. Hän avautui niinkuin kukka terälehti kerrallaan ja hyvin hitaasti. Toivon, että hänellä vahvistui myös toivo tulevasta ja prosessi jatkuisi yhä.

Ongelmaista pohdintaa...

Eilen oli monta tosi hyvää Mo-tehtävää, joissa käsiteltiin opiskelijoiden työssäoppimista, substanssiosaamisen ylläpitoa ja yhteistoiminnallista oppimista. Loppupäivästä kokeiltiin ongelmalähtöistä oppimista ( PBL= problem based learning) http://fi.wikipedia.org/wiki/Ongelmal%C3%A4ht%C3%B6inen_oppiminen ja täytyy sanoa, että meidän ryhmällä se ei oikeen lähtenyt käyntiin. Johtui varmaan loppupäivän väsymyksestä, kun aivot ei oikeen raksuttaneet. Oli hankaluutta löytää hyvä aihe, tai siis ongelma, jota lähdettäisiin pohtimaan. Lopuksi kun purettiin eri ryhmien tuotokset, niin tämän harjoituksen tarkoitus kuitenkin avautui ja myöhemmin olisi ollut jo mielessä monta hyvää aihetta..tai siis ongelmaa purettavaksi.