Viimeinen kesälomaviikko on lopuillaan ja maanantaina pääsen taas työn -ja opiskelijoiden pariin. Toisaalta haikeeta ja toisaalta niin kiva päästä taas työntouhuun. Minulla on kolmannen luokan maalariopiskelijat omana ryhmänä. Oma opettajakoulutuskin on ihan loppusuoralla ja valmistun vihdoin. Opekouluaikana on tullut hyvin paljon reflektoitua omaa osaamista, niin opettajana, kuin myös maalarina. Olen joutunut arvioimaan itseäni monelta kantilta.
Kuvassa näkyy ammatillisen opettajan ydinosaamisalueet, joiden mukaan itsearvioinnit on laadittu. Juurikin oman osaamisen arviointi on kaikkein vaikeinta ja sitten kun se pitää kirjoittaa vielä mahdollisimman tarkkaan ylös, niin välillä kyllä tuntui epätoivoiselle. Ehkäpä se kuuluu Suomalaisen ihmisen perusluonteeseen, että itsekehuminen on vaikeaa. On helpompaa, kun sen sanoo joku toinen, silloin siihen uskoo itsekkin paremmin.
Ammatillisen opekoulun rehtori kertoo blogissaan opettajasta johtajana ja kuinka jokainen opiskelija on ihminen ja on otettava huomioon omana itsenään. Opiskelijaa on kuunneltava, ohjattava inhimillisesti, eikä pelon kautta. Erittäin viisaita sanoja, näiden kanssa lähden taas uuteen lukuvuoteen opiskelijoideni pariin.
http://blogit.oamk.fi/askon_apajalta/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti