Ensimmäinen työviikko kesäloman jälkeen on kohta mennyt ja mukava on taas palata arkirytmiin. Opiskelijani lähtivät työssäoppimaan pientalojen ulkomaalausta ja sain vihdoin kaikille tehtyä työssäoppimissopimukset. Ensi viikolla lähden sitten ajeleen ja käyn katsomassa kaikkia opiskelijoita siellä työmaalla ja suunnittelemme, josko siellä voisi tehdä näyttöjä myös. Minulla on 6 opiskelijaa jotka valmistuvat aikaisemmin ja joudun taas pähkäileen kuinka saan suunniteltua kuluvan lukukauden niin, että se palvelisi kaikkia yhtä hyvin.
Olisi niin helppoa, jos kaikki menisi aina vaan samassa rytmissä, mutta kun toisille on annettava hyväksilukuja aiemmista opinnoista, niin aina joutuu tekeen henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia ja sitten täytyisi itse vielä revetä kaikkia opettamaan kuitenkin yhtäaikaa. Tuntuu kyllä siltä että nykyisin opettaja laitetaan kyllä aika koville näiden kaikkien sekalaisten suunnitelmien vuoksi. Kun muistelee omaa opiskelua ammattikoulussa, niin en kyllä muista, että kellään olisi ollut mitään hyväksilukuja, vaikka meidän luokalla oli vanhempiakin ihmisiä, puhumattakaan mistään erityisjärjestelyistä. Kaikki oltiin tasan se kolme vuotta koulussa ja sillä sipuli...no ajat on muuttuneet ja nykyisin meidän tulee sopeutua tähän nykyjärjestelmään ja jjjoooooouuuusssstaaaaaa tarpeen tullen, ja onhan se todella hyvä ettei tarvitse opiskella asioita uudestaan, joita on jo opittu.
Omissa opettajaopinnoissa on kyllä parasta juuri se, että osaamista voi näyttää, jos sitä aiemmin on karttunut. Olen tyytyväinen, että valitsin opetusharjoittelunkin näytöllä suoritettavaksi, vaikka se aluksi tuntui kankealta aloittaa. Opin ehkä siinä prosessissa enemmän, kuin olisin oppinut perinteisellä tavalla suoritettavasta opetusharjoittelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti